Kaikki alkoi siitä kun heräsin tänään. Tonnikalamunakas on vaan jotenkin niin hieno tapa aloittaa aamu.
Kävimme parin ystäväni kanssa matto-ostoksilla, koska nyt puolentoista vuoden päästä muutosta ystäväni on vihdoin päättänyt tarvita matot asuntoonsa. Huvittavin osa reissua olivat huumorinkukat, jotka puhkesivat kukkaan tunkiessamme isoa mattoa auton takaluukusta sisään. Silloin meidän muuten niin aikuisten ihmisten suusta pääsi mm. seuraavanlaisia helmiä: "Pannaanko takaa?" "Ei, ei se ei vaan mahdu" ja "Pannaan tuosta sivusta." Mattoja ostava ystäväni maksoi matot, ja sillä aikaa minä toisen ystäväni kanssa ihastelin kassapöydälle raapustettua ilmoitusta, joka ilmeisesti liittyä mattojen ja muiden huonekalujen kotiinkuljetuspalveluun. Siinä sai 40 eurolla kaksi kantomiestä. Ei huono diili ollenkaan. Yksi mies maksoi 30euroa. Lähdimme kuitenkin kotiin ilman miehiä!
Sunnuntai jatkui punaviinin ja upean aterian ("parempaa kun seksi huonoimmillaan") parissa. Ruokalistalla oli karppaajan unelmaruokaa, eli pihviä ja voissa paistettuja kasviksia. Jälkkärinä söimme kermaa, mascarponea ja limoncellossa marinoituja vadelmia. Nyt harmittaa, etten ottanut mukaan kameraani. Sunnuntait ystävien kanssa ovat päivistä parhaimpia. Taas yksi asia, josta voin olla kiitollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti